aiheen valinta

suojaa etsimässä

Sain ylä-asteella aina työni ensimmäisenä valmiiksi ja siirryin lähes aina ennen muita seuraavan työn pariin. Nopea ajattelija, idearikas taiteilija, kuten opettajani kuvailivat. En kuitenkaan koskaan ole ollut tyytyväinen töihini. Saan nopeasti idean, mutta harvoin jaksan viedä ideaa pitkälle, kyseenalaistaa sitä ja syventyä pohtimaan, onko idea sittenkään paras mahdollinen. Eräs isoimmista tavoitteistani tälle työlle oli olla tyytymättä ensimmäiseen ideaan, kyseenalaistaa itseäni ja tutkimaan, olisiko tällainen työskentelytapa, "nopean tekijän hidastaminen", ratkaisu ongelmaani itsekriittisenä taiteilijana. Ehkä pieni pysähdys auttaisi minua vihdoin löytämään sen, mikä tekee minusta taiteilijan.

Kiinnitin heti huomiota aiheeseen "kädet". Sain paljon ideoita ja aloin viemään eteenpäin jo useampaa niistä. Ensimmäinen ideani oli tehdä tuntomuistia käsittelevä assemblaasi, jossa isossa osassa olisi työn koskeminen ja käsittely. Aloin viemään työtä eteenpäin ostamalla esimerkiksi teepuruja, joista saisin työhön hajuaistiin vetoavia elementtejä sekä suunnittelemaan, miten voisin tuoda mahdollisimman syvälle muistiin vetoavia osia teokseen. Tarkoitukseni oli vedota eri aisteihin, tuoden tarinan vahvasti esiin tuntomuistin kautta: Haistat jotain tuttua? Kuulet tutun sävelmän? Mikä se voisi olla? Vasta kosketus, ihmisen ensimmäinen ja pitkäaikaisin yhteys muistiin, antaisi sinulle vastauksen.

Vaikka idea oli herkullinen, en saanut sitä rajattua tarpeeksi selkeästi, jotta asiat jotka halusin työllä sanoa, olisivat välittyneet selkeästi lopputuloksesta. Päätin vaihtaa suuntaa: Jos en saanut rajattua työtä, jota voisi koskea, teen työn, jota ei voi koskea. Seuraava ideani olikin eristätymiseen liittyvä paperitaideteos, jossa käsittelisin paperin kaksiulotteisuutta ja kolmiulotteisuutta: Kosketeltava materiaali, kaikki mitä sille on mahdollista tehdä ja sen kautta sanoa, ovat kolmiulotteisia elementtejä. Tasainen pinta, jolle luodaan kaksiulotteinen kuva tai teksti, ovat paperin kaksiulotteiset puolet. Näkökulmat syrjäytyneistä ihmisistä tuppaavat myös olemaan turhankin kaksiulotteisia. Nämä ovat verrattavissa myös tehtävän kuvauksessa mainittuun "käsittämiseen": Käsillä käsitellään ja käsitetään - kaksi- ja kolmiulotteisesti. Tuon ajatuksen pohjalta tein ja palautin työsuunnitelmani.

Yhdellä tunneista tein savesta malleja, joiden avulla olisin voinut hahmottaa paperin kerrostamista ja kolmiulotteisuutta helpommin, sitten kun lähden työstämään hahmoa paperisena. Kokeilin tunneilla myös paperin leikkaamista.

Idea oli jo lähes viimeistelty, mutta jokin siinä ei iskenyt. Aloin miettiä keskiössä olevan hahmon ulkonäköä, työn värejä ja niiden sanomaa, ja koin yllättävän pysähdyksen. Huuma sammui kun vastaus ei tullutkaan helposti. Luin aiheesta paljon, kirjoitin jo lähes kokonaisen tutkielman pätkänkin siihen liittyen, kunnes tajusin, että en pidä omista ajatuksistani aiheesta, enkä halua toteuttaa työtä. 

Joskus on kuunneltava intuitiotaan kun ei pääse eteenpäin taideprojektin kanssa, joten vaikka aika oli käymässä vähiin päätin ottaa riskin ja päätin hypätä täysin eri tehtävään.

Pohdin ensin eristäytymisaiheen muuntamista julkisuutta käsittelevän tehtävän mukaiseksi keskiössä ollen julkisuuden henkilö, joka kaikesta julkisuudestaan huolimatta on täysin yksin. Idea jäi kuitenkin sen verran pintapuoliseksi, että en taaskaan lukinnut vastausta.

Suoja, oi miten herkullinen aihe, josta ensimmäiset ajatukseni heittelivät aina vanhemmuudesta hukattujen esineiden löytötavaralaatikkoon. Suoja voi olla äidin lämmin syli tai vaikka sateensuoja kadonneille tavaroille, ehkä jopa unohdetuille asioille, kuten lapsuuden mielukuvituskavereille. Pidän musiikin yhdistämisestä ideointiini, ja näitä ajatuksia jäsennellessäni kuuntelin erityisen paljon "The Place Where Lost Things Go" -kappaletta musikaalista Mary Poppins Returns.

" So maybe now the dish

And my best spoon

Are playing hide and seek

Just behind the moon

Waiting there until

It's time to show

Spring is like that now

Far beneath the snow

Hiding in the place

Where the lost things go "

Scott Wittman & Marc Shaiman,  The Place Where Lost Things Go 

sanoitukset © Universal Music Publishing Group 

Löytötavaralaatikkokin jäi ajatuksena keskeneräiseksi, koska tunnuin törmäävän jatkuvasti samanlaisiin yksityiskohtia koskeviin ongelmiin, kuten mielikuvituskaverin ulkonäköön, joista en paperitaide-työnikään kanssa pääsyt itseni kanssa johtopäätökseen. Tietysti nämä ajatukset olisi olleet ratkaistavissa, mikäli en olisi jo käyttänyt liikaa aikaa pieleen menneisiin kokeiluihin.

2 B) Suoja

"Ihminen on aina suojautunut vaaroja ja uhkia vastaan. Asumukset ja asut on suunniteltu ja toteutettu niin, että ihminen selviää vaativissa olosuhteissa."

Monen mutkan kautta päädyin pysyttäytymään aiheessa "suoja", koska huomasin monesti vahingossa kallistuvani sitä kohden. Vaarat ja uhat eivät aina ole villipetoja tai luonnonkatastrofeja, niitä voi löytyä myös omasta lähipiiristä. Miten nykyihmisen aivot reagoivat vaativiin olosuhteisiin? Miten aivot on viritetty suojelemaan kantajaansa? Työ liittyy traumoihin ja siihen, miten traumat muuttavat aivoja ja muistia, ja miten haavoitettu mieli kaipaa omaa turvapaikkaa, eli suojamekanismeja, selviytyäkseen.

Koen aiheen ajankohtaiseksi sen samaistuttavuuden vuoksi. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että lähes kolmasosa ihmisistä kertoo kokeneensa traumaattisen tapahtuman alle 16-vuotiaana. Moni ei koskaan tule tunnistamaan itsessään traumasta johtuvaa käytöstä ja saattaa tietämättään aiheuttaa traumaattisia kokemuksia myös muille. Monet vanhemmat ovat hukassa mielenterveydellisesti epävakaiden lastensa kanssa tunnistamattaan omaa epävakauttaan.

Aihetta tutkiessani huomasin monien lähteiden olevan todella uusia, jonka vuoksi aihe on sanomattakin selvästi erittäin ajankohtainen. Koin itsekin eristyksen aikana tietynlaisen mielen puhdistuksen, jossa käsittelin sitä, millaista minulla on ollut, miten olen pärjännyt erilaisissa tilanteissa, verrattuna siihen, miten pärjään niissä nykyisin. Koen, että minulla on paljon arvokasta sanottavaa tästä aiheesta, jonka vuoksi koen valinnanvaikeuteni tehtävän suhteen päätyneen parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.